Pieleen meni....

ajatukseni neuloa Keijukaiset tuosta ostamastani Rellanan sukkalangasta. Ihanaa lankaahan se on, mutta kun en riittävän tarkasti tutkinut  ostohetkellä, niin  tuli lievä pettymys. Väriraportti näytti vyydellä huomattavasti pidemmältä mutta  ihan iloista,  pätkävärjättyähän se  kuitenkin on.  Mielestäni pätkävärjätty lanka ja pitsikuvio eivät sovi samaan neuleeseen kun kumpikaan ei  silloin tule esille  edukseen.  Toki on myönnettävä, että aiemmin  yksivärisestä Nallesta neulomani Keijukaisetkaan  eivät  hivele silmääni,  tulos olisi ollut ehkä asteen verran parempi jos olisin neulonut ohuemmilla puikoilla. Mutta se siitä - aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta
 - vai miten se menikään.
Niin. Neuloin siis Rellanasta kahdet lyhytvartiset perussukat . Niistä tuli  aivan ihanan tuntuiset pehmoiset  ja keväiset, valitettavasti vain kuvan väri  ei anna niille oikeutta.

Sen lisäksi että lanka on käsin värjättyä ja superwash-käsiteltyä merinoa, se on polyamidivahvisteista, joten ohuudestaan huolimatta toivon sen olevan myös kulutusta kestävää.  Lankaa kului näihin kahteen pariin vaivaiset 130 g 2,5 mm:n puikoilla neuloen, joten tästä riittää vielä yhteen sukkapariin ja sen taidan laittaa puikoille saman tien. Onhan tässä  karanteenikuplassa oleilussa aikaa ihan kyllästymiseen saakka, miksei sitä käyttäisi vaikka neulomiseen.  Tosin, sen verran aion liikkua ihmisten ilmoilla huomenna, että käyn viemässä valmistuneet sukat postiin  ja yritän siten yllättää niiden saajat.

Toivottavasti näitä aurinkoisia kevätpäiviä on jatkossakin  jo ihan mielialan ylläpitämiseksi. Tämä aika on nyt meille jokaiselle varsin koettelevaa mutta koetetaan jaksaa. Kyllä tästä selvitään!


- ievastiina

Heipä hei!

Aurinkoisen päivän kruunuksi tulppaanikimppu ennen kuin aloitan  loruilla mitään  muuta.

Niinkuin muutama viikko sitten kertoilin puikoillani oli hyvää vauhtia valmistumassa huppari vanhemmalle pojalle. Viikko sitten sain sen valmiiksi ja melkeinpä puikoilta suoraan se myös lähti käytöön varsin tyytyväiselle omistajalleen 

Toki minun on tunnustettava, että olen  todella tyytyväinen tästä onnistuneesta neuleesta. Saamastani palautteesta päätellen tällaiselle neuleelle tuntuisi olevan kysyntää  enemmänkin. Siltikään en aio ryhtyä miettimään silmukkalukuja ja kerroksia yleiseen jakoon.  Ihan mallitilkun ja pojan  mittojen pohjalta tämän kehittelin ja niillä varmaan muutkin halukkaat pärjäävät kunhan vain ryhtyvät perusvillapaidan ohjetta soveltamaan.

Osallistuin Keijukainen KAL-yhteisneulontatempaukseen jonkin aikaa sitten, taisin mainitakin siitä edelliskerralla. Nyt  Keijukainen-sukan ohje on julkaistu ilmaisohjeena  täällä.hilppa.blogspot.com .
Tässä vielä kuvanen omasta tekeleestäni, Nallesta kolmosen puikoilla neulotusta sukkaparista.

Tosin en hykertele tyytyväisyyttäni isommin kun neule on hieman liian väljää ja epätasaistakin, mutta ehkäpä jo ensi kerralla onnistun.

Sitä seuraavaa kertaa varten hankinkin  langat paikallisesta,  ihanaakin ihanammasta Kuitukeijun Lankapuodista.

Ehkä sinisestä väristä pitävä ihminen pitää myös värivalinnastani. Se  nähdään myöhemmin.

Tänään sain valmiiksi polvisukat nuoremman pojan avokille. Lankana näissä on Magic Sock Wool, 70% villaa, 30% nylonia, ohutta ja kovin muovisen tuntuista lankaa, mutta  pehmoista  ja mukavaa neulottavaa.  Väriraportissa oli pikku heittoa, mutta raidoituksen kohdistaminen onnistui silti melko hyvin. Nämä on neulottu 2,5 mm:n puikoilla ja menekki oli 120 g. Puuttuu enää kostutus ja pingoitus. (onpa samea kuva, valitan).

Koska tyttären hupparia varten tilaamani langat eivät vielä ole tulleet, niin tässä välissä taidan pistää puikoille sormikkaat ohuesta Alpakka Silkistä. Mies on  onnistunut hukkaamaan edelliset, vain muutaman kerran käytössä olleet käsineensä - luultavati pudottanut ne jäälle pilkkireissulla. Tällä keinoinhan on käsitöiden tekemisen jatkuvuus taattu....


Pistäydyin viikolla K-raudassa katsastamassa siemen-, sipuli- ja juurakkotilanteen - keväthän painaa kuitenkin päälle jossain vaiheessa. Selviydyin omasta mielestäni aika vähillä ostoksilla, gladioluksiakaan en olisi itse ostanut kuin lilan sekoituksen, mutta mies nosti punasävyisen pussin myös kärriin. No mikäpä siinä, kyll mulle passaa.

 

Tuntuu, että olen ihan kädetön tämän blogin päivityksen kanssa. Jospa oppisin nämäkin  käytännöt täällä useammin pyörähdeltyäni.

Seuraavaan kertaan!