keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Lopultakin lankaa...

Vanhan perinnerukin kesyttäminen olikin hankalampaa kuin ennalta arvasin. Rukin osat ovat kuluneet ja vuosien saatossa haristuneet,  pyörä on hieman vino, ämmän ja samalla nyörin kiristys haasteellista. Niinkuin Tuulia Salmelan  Kehrääjän käsikirjassa todetaan, vanha  ja kunnossa oleva perinnerukki soveltuu hyvin osaavalle kehrääjälle.  Minun tapauksessani oli kaksi puutetta: huonossa kunnossa oleva rukki ja osaamaton, aloitteleva kehrääjä.

Mutta sinnikkyyteni palkittiin kuitenkin omasta mielestäni ihan ruhtinaallisesti. Nyt on vyyhdellä  kolmisäikeistä lampaanvilla/koirankarvalankaa 185 g /n. 400 m, suhde 40/60.  Lanka on kerrattu osin kolmelta päältä, osin ketjukertauksena. Ketjukertaus on mielestäni hieman hankalaa ns.nopealla rukilla, kolmelta päältä kertaaminen onnistui hyvin,vaikka rullatelineen virkaa toimitti muovikori ja pitkät puikot ilman jarrua.

Tässä vyyhti ennen pesua, kierre on mielestäni kohdallaan, muutama saparo ja solmimalla tehty säikeen jatkaminen kyllä näkyy...
Pestynä lanka näyttää kuohkeammalta,  langan paksuuden vaihtelu näkyy kyllä selvemmin kuin pesemättömässä...
..mutta olen ikionnellinen siitä,että onnistuin saamaan aikaan lankaa.
Seuraavasta kehruuksesta en osaa sanoa muuta kuin sen, että edelleenkin kesyttelen tuota Ristiinaa ja  luultavasti kokeilen kehrätä  alpakkaa, niitä villoja kun minulla on neljässä eri värissä  yhteensä reilu puoli kiloa.  Kehruuajankohta on myös avoin, mattokangas on puissa ja pihahommat ihan huulilla joten katotaan mitä syntyy.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

- ievastiina
++++
Lisäänpä tähän muutamia kuvia vanhasta Ristiinasta:

 ..vanhoja rullia on käytössä vielä pari kappaletta, mies sorvasi joitakin kappaleita lisäksi....
 ..ämmä on kiilattu pahvin paloilla toimivaan asentoon kun kiristin on liian väljä eikä kiristysvara riitä..

..nuo koristekoukerot mietityttävät miteköhän ja millä aineilla ne on mahdettu aikanaan tehdä....

++++ 
- ievastiina


6 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä lankaa! Todella kunnioitettava suoritus vanhalla rukilla. Onko sinulla missään kuvaa, missä Ristiina näkyisi kunnolla - näyttää tosi kauniilta rukilta.
    Itse sain vihdoin karstamyllyni ja viikonloppuna vähän karstasin koirankarvaa. Eilen poljeskelin puolisen rullaa säiettä, kohta voisi jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Knea! Karstamylly on oivallinen väline. Helpottaa paljon kehräämistä kun on karstatut lepereet. Lisäsin tuohon postauksen loppuun muutaman kuva Ristiinasta, eivät niin kovin tarkkoja ole mutta jotainhan niistä näkyy...

      Poista
    2. Oi, onpa Ristiina kaunis! Aivan ihastuttavat nuo kuvioinnit! Onhan uudet rukit helppokäyttöisiä, mutta noissa vanhoissa on luonnetta ja niitä polkiessa voi miettiä niitä lukuisia lankakilometrejä joita niillä on aikoinaan kehrätty. Vielä minä oman Josefinankin kesytän, siinäkin täytyy vähän osia kiilailla, nyöri pitäisi uusia jne.

      Poista
    3. Kiitos, Knea! Kaunis se on minustakin ja toistaiseksi kelpaa minulle kun kuitenkaan kehrättävää ei niin paljoa kerry. Vähän kyllä kysyy kärsivällisyyttä mutta jospa se tästä kunhan taito karttuu. Minun lapsuudessa mummoni kehräsi tällä rukilla paljonkin, ne muistot lämmittävät!

      Poista
  2. Kaunis Ristiina! Mistä nimi on peräisin? Olet ollut sitkeä, lankaahan on jo paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsi! Kaunis se on minustakin - ja pitää minut tiukasti kiinni lapsuuteni tunnelmissa. Nimen syntyperää en ihan tarkkaan muista, nuorimmainen poika vain ryhtyi rukkia tällä vanhalla perussuomalaisella nimellä kutsumaan. Kun hän tilasi itselleen rukin jenkkilästä sai se nimekseen Jennifer. Tavarat vain ovat meillä hieman henkilöityneet kuten mm. pojan basso joka tuntee nimen Vanessa..... muutamia esimerkkejä mainitakseni.

      Poista