Niin, oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille! Vieläkin olen hieman kateissa itseltäni, en tiedä mistä aloittaisin nämä höpöttelyt.
Tähän ensimmäiseen hengen vetoon sanon kuitenkin, että olen äärimmäisen närkästynyt Novitan tavasta haudata vuosikaudet toiminut neulomoyhteisö uuden sivustonsa arkistoon niin, ettei monikaan meistä entisistä neulomolaisista sinne löydä tietään tai pahimmassa tapauksessa ei edes pääse vanhojen tunnusten hukuttua. Harmitukseni on suuri myös satunnaisten vierailijoiden vuoksi, olihan vanhasta neulomosta iloa niin monelle!!! Mutta tämä tästä!
+++
Kuluneen syksyn aikan sain neulotuksi vain muutaman sukka- ja lapasparin "mummolan hätävarakoppaan" lapsenlasten akuutteja tarpeita varten, muut tekeleet menivät Taitokeskuksen Joulukylän myyjäistapahtumaan.Tämä on jo perinteeksi muodostunut, oikein mukava vuosittainen tapahtuma joulukuun kolmena viikonloppuna ja se kerää väkeä ostoksille runsain mitoin. Kiitos vielä kaikille teille joita saimme tyttären kanssa noina päivinä tavata. Nähdään taas ensi joulun tienoossa samoissa merkeissä.
Omien jouluvalmistelujen osalta ei ehtinyt tulla pahaa paniikkia, sillä siivoukset ja ruokien valmistukset sain tehdyiksi ihan kunnialla aikatauluni mukaan. Vain viimeisten joululahjojen valmistuminen jäi hieman viime tippaan - juuri ja juuri ennen joulurauhan julistusta sain viimeiset tekeleet pakettiin. Mutta kerkesin - loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuvien ottaminen tosin jäi aikapulan vuoksi, mutta se lienee tässä tapauksessa ihan ymmärrettävää.
Lieneekö syynä tuo loppurutistus vai mikä, mutta vieläkin tuntuu kuin takki olisi tuuletettu tosi tyhjiin.Mikään käsityö ei ole antautunut vielä lähempään kosketukseen vaikka aikaakin olisi ollut.
Ennen joulua tein muutaman kirjallisen hankinnan. Ostin meille molemmille - tyttärelle ja tietysti myös itselleni - Puikkomaisterin sukkakirjan.
Kirjaan tutustuminen on vielä vaiheessa, mutta vaikuttaa kovin lupaavalta. Lisäksi maitokauppareissulla löytyi hyllystä Cross Stitcher - jouluaiheinen ristipistolehti. Jos siitä saisi pisteltyä jotain mukavaa vaikkapa ensi jouluksi. Ainakin kivoja ohjeita on vaikka kuinka.
Kirjastosta lainasin Elina Hassin Räsymatto-kirjan.
Se on täynnä niin ihania räsymattomalleja että oikein huimaa. No minullahan on kangaspuut ja niissä loimikin valmiina. Kukaties jonain päivänä....
Kaivelin eilen esiin värttinän ja kasan villoja, jossain vaiheessa olisi tarkoitus syventyä taas niidenkin saloihin. Se aika ei ollut kuitenkaan vielä eilen....
Sain muuten ihanaa palautetta tekemästäni käsityöstä uuden vuoden aattona. Nuorimmaisellamme on lapsuuden aikainen ystävä - päivälleen ja lähes tunnilleenkin saman ikäinen nuori mies. Joskus poikien ollessa yläasteen jälkimainingeissa tai jotain sitä luokkaa, tein tälle kaverille suomenlampaan villasta kynsikkäät, lienevätkö pojat olleet silloinkin jonnekin partioreissulle menossa. Nyt, 18 vuotta myöhemmin, nuori mies kysyy nuorimmaisemme välityksellä, voisiko hän saada uudet kun nämä - hänen mukaansa parhaat käsineet ikinä - ovat päässeet kulumaan ihan loppuun. Ja loppu ne toisaan ovat niistä hänen lähettämistään kuvista päätellen.
Eihän tallaiseen ihanaan pyyntöön voi vastata kuin myöntävästi. Luultavasti minun on nyt neulottava ainakin kaksi paria ihan laskennallisestakin syystä. Jos ne nimittäin kestävät 18 v, niin on mahdollista että seuraavaa paria en ole enää neulomassa, tässä kun jo sen verran ehtoopuolta mennään.
Ehtoopuolelle on tämä päiväkin vierähtänyt melkein huomaamatta.
Seuraava valmistunut työni lienee ne edellä mainitut kynsikkäät. Seurataan tilannetta!
- ievastiina
