..haahuilua...

Ärsyttävää, kun mistään puuhasta ei saa kunnon otetta. Käsitöiden tekeminen on ihan jumissa, neulominen ei lähde luistaakseen vaikka muutamaan kertaan olen aloitussilmukoita luonutkin.  Samoin mattokankaan edistyminen on aika tikkuista.  Taimia olen kasvatellut hissukseen ja  edelleenkin himoitsen jotain kasvarin tapaista tuohon pihalle.  Saas nähdä miten käy....
Pihahommat eivät ole vielä suuremmin käynnistyneet, on vielä aika märkää vaikka lumet alkavatkin olla tiessään.  Lisäksi hammaslääkärikäynnit ovat sekoittaneet  ohjelmaa parina päivänä.

Yhtenä päivänä sain sentään leivottua, mutta sekään ei mokailematta onnistunut. Tarkoitus oli leipoa riisipyöröjä ja laitoin taikinan tulemaan. Ihmettelin miksi taikina on niin vaaleaa - mikä vika jauhoissa....No eihän se vika jauhoissa ollut, olin sen suuremmin pussin kylkeen katsomatta  holauttanut taikinaan vehnäjauhoja hiivaleipäjauhojen sijasta. Leivoinpa sitten vehnäsämpylöitä

ja muutaman aurajuustopatongin.

Puuro odotti kuitenkin pyörötaikinaa, joten se hiivaleipätaikina  tekeille ja leipomaan.

Hyviä olivat kaikki lämpimäiset ja  pakastinkin  täyttyi ihan kertaheitolla.

Koska uusia, valmistuneita käsitöitä ei ole kuvattavaksi laitan kuvan vuosia sitten ristipistoilemastani keittiön seinällä roikkuvasta taulusta.

Ommellun kuvan koko  on 25 cm x 35 cm. Malli oli  aikanaan jossain espanjankielisessä lehdessä enkä ihastukseltani voinut jättää sitä tekemättä.  Taulu on ommeltu aidakankaalle 7 pistoa/cm ja värejä oli liki 50.  Tämä on ristipistotöistäni haastavin, kaunein ja  rakkain ja asettuu keittiömme seinälle paremmin kuin hyvin.

Tällaiset tarinat tänään, nyt lähden uhmaamaan säätä ja ripustan pyykit narulle.

Takatalvetonta viikonloppua kaikille!

Kaikkeen sitä ryhtyykin...

Viimeksi ilmestyneen  Cross Stitcher-lehden kylkiäisenä tuli pieni pistoilupaketti: puinen, valmiiksi rei'itetty pohja lankoineen ja muine tykötarpeineen.

Ajattelin, että helppo homma,   piankos tuo nyt on on pistoiltu ja pikkulikka saa leikkeihinsä ommellun pupusen. Vaan eipä käynytkään ihan sormia näpsäyttämällä. Puiselle palikalle pistoileminen ei ollutkaan helppoa enää siinä vaiheessa kun piti päätellä ompelulangat. Kankaalle pistoillun työn päätteleminen on leikkiä kun kangas taipuu mutta tuo ei antanut jälkeä yhtään.  No sain kuitenkin työn - vajaan 8 cm:n mittaisen pupusen - valmiiksi,

työn taustapuolelle levitin vielä  ohuelti väritöntä puuliimaa varmistamaan että päätellyt langat eivät pääse leikeissä purkautumaan.

Taas olen siis kokemusta rikkaampi, ennen en ole edes nähnyt tuollaisia valmiiksi rei'itettyjä pohjia saati sitten pistoillut. Ja  samalla sain muistutuksen omien kykyjeni yliarvioimisesta - sen kun vain muistaisi edes seuraavaan päivään.

Neulominen ei oikein innosta, kokeilin eilen, mutta purkuun meni sekin vähäinen aloitus.  Sadepäivän ratoksi laitoin taikinan kohoamaan, riisipyörösiä olisi tarkoitus leipoa. Saa  nähdä millaisin lopputuloksin tästä selviydyn.

Mukavaa viikkoa kaikille!

- ievastiina

Lopultakin lankaa...

Vanhan perinnerukin kesyttäminen olikin hankalampaa kuin ennalta arvasin. Rukin osat ovat kuluneet ja vuosien saatossa haristuneet,  pyörä on hieman vino, ämmän ja samalla nyörin kiristys haasteellista. Niinkuin Tuulia Salmelan  Kehrääjän käsikirjassa todetaan, vanha  ja kunnossa oleva perinnerukki soveltuu hyvin osaavalle kehrääjälle.  Minun tapauksessani oli kaksi puutetta: huonossa kunnossa oleva rukki ja osaamaton, aloitteleva kehrääjä.

Mutta sinnikkyyteni palkittiin kuitenkin omasta mielestäni ihan ruhtinaallisesti. Nyt on vyyhdellä  kolmisäikeistä lampaanvilla/koirankarvalankaa 185 g /n. 400 m, suhde 40/60.  Lanka on kerrattu osin kolmelta päältä, osin ketjukertauksena. Ketjukertaus on mielestäni hieman hankalaa ns.nopealla rukilla, kolmelta päältä kertaaminen onnistui hyvin,vaikka rullatelineen virkaa toimitti muovikori ja pitkät puikot ilman jarrua.

Tässä vyyhti ennen pesua, kierre on mielestäni kohdallaan, muutama saparo ja solmimalla tehty säikeen jatkaminen kyllä näkyy...

Pestynä lanka näyttää kuohkeammalta,  langan paksuuden vaihtelu näkyy kyllä selvemmin kuin pesemättömässä...

..mutta olen ikionnellinen siitä,että onnistuin saamaan aikaan lankaa.
Seuraavasta kehruuksesta en osaa sanoa muuta kuin sen, että edelleenkin kesyttelen tuota Ristiinaa ja  luultavasti kokeilen kehrätä  alpakkaa, niitä villoja kun minulla on neljässä eri värissä  yhteensä reilu puoli kiloa.  Kehruuajankohta on myös avoin, mattokangas on puissa ja pihahommat ihan huulilla joten katotaan mitä syntyy.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

- ievastiina
++++
Lisäänpä tähän muutamia kuvia vanhasta Ristiinasta:

 ..vanhoja rullia on käytössä vielä pari kappaletta, mies sorvasi joitakin kappaleita lisäksi....

 ..ämmä on kiilattu pahvin paloilla toimivaan asentoon kun kiristin on liian väljä eikä kiristysvara riitä..

..nuo koristekoukerot mietityttävät miteköhän ja millä aineilla ne on mahdettu aikanaan tehdä....

++++ 
- ievastiina

...ei aivan Anelmaista....

mutta vähän viitteitä siihen suuntaan noissa musta-harmaissa,  Nallesta neulotuissa lapasissa

Toisen lapasparin vihreä on Nallea ja sininen todella vanhaa Suupohjan Kehruutehtaan nylonvahvisteista Harmonella-kampalankaa, niinkuin kerän pohjalla olleesta vyötteestä selviää:

Ostin langan aikoinaan reilut parikymmentä vuotta sitten  Anttilasta  silloisen markka-ajan hintaan  12,90/100 g -  ja tietysti sen kilon säkin.  Nuorimmaiselleni,  jonka paitalangaksi tämä oli ostettu, maksoin  kerimispalkkaa muistaakseni  markan vyyhdeltä.  
Paitaa tästä langasta ei koskaan neulottu koska väri ei loppujen lopuksi  ollutkaan hänelle mieluinen.  Pitkällisten lankavalintojen jälkeen paita neulottiin tummemmasta sinisestä ja tämä jäi lojumaan kaappiin. Nyt olen yrittänyt suoltaa tätä lankaa pienempiin neuleisiin,  mutta aika riittoisalta näyttää.  Käsinpestävänä ei myöskään kuulu monen suosikkeihin. No mummolan hätävarakopan lapasina menee, vanuttuu ja paranee käytössä.
Että semmmonen tarina tällä langalla.

Viikon aikana aikaa kului enempi lehtien lukemiseen kuin käsitöihin. Puutarha-aiheiset lehdet ovat niin täynnä kaikkea ihanaa....mistä vain aikaa ja voimia  kaikken kivan puuhasteluun sitten kun pihahommiin lopulta pääsee.

Mukavaa  ja aurinkoista  alkanutta huhtikuuta!

- Ievastiina