Kehräsin langan yksinomaan koirankarvasta ja pesin valmiin langan haalealla vedellä ilman pesuainetta. Kehrättävä karva oli sellaisina tuppoina mihin se oli koiraa harjattaessa jäänyt, siis valmiina lepereinä, hieman irtoroskia ja takkuja joukossa, mutta muuten ihan mukavaa. Itse kehrääminen oli hieman työlästä puuhaa, sillä karva on vähän liukasta yksinään kehrättäväksi. Nyt ymmärrän hyvin sen, miksi kehräämöt käyttävät koirankarvalangassa mukana lampaanvillaa, se kun sitoo kehrättävät kuidut paremmin toisiinsa. Minulla vain oli ihan vissi tarkoitus tehdä tuo lanka tällä tavalla sen vuoksi, että saan neulotuksi pienen kiitoslämpimäisen karvasäkin lahjoittajalle. Aluksi suunnittelin neulovani kämmekkäät, mutta lankaa on nyt sen verran, että taidan saada neulotuksi siitä joogasukat. Ja ellei tämä lanka riitä niihin niin saan kehrätyksi lisää, sillä karvaa on vielä vaikka kuinka paljon ja tuotantolaitos - naapurini hollannin pystykorva Usko - pyörii edelleen.
Mutta nyt langat kerälle että pääsen neulomaan.
Mukavaa torstaipäivää!
- ievastiina
Voi kun olis meilläkii koirankarvat tuollai nätillä kerällä, mutta ei oo. Kummasti vaan kasaantuvat nurkkiin ja sieltä ilmavirran mukana juoksevat pitkin lattioita. Lauhaa viikonloppua sinulle ☺
VastaaPoistaMoi! Ei ne kaikki oo kerällä meilläkään, just imuroin irtokarvaa vähemmäksi. Epätasaista on tuo lanka mutta ihanan pehmoista neulottavaa. Säärystimiksi se sitten lopulta päätyy - on tullu muutama muutos aikaisempiin aikeisiin. Oonkin lauleskellu täällä että "hiiri se kissalle takkia ompeli...." sen verran on vaihdellu mieli tuon tekeleen kanssa. Heh! Mutta toinen säärystin on liki valmis ja toinenkin alullaan...... Leppeitä kelejä siulle ja porukallesi!
Poista