Elokuuta!

Kuukausi alkoi maton viimeistelyllä. Kesän aikana olen kutonut muutaman maton joista viimeisin on tässä:

Maton koko 85 x 180, loimi musta egypt.  15 säik. kalalanka, kude 2 puuvillakangasta, 1 puuvillatrikoo,  tehosteraidat puuvillatrikoota, väri pinkki-vihreä-valkoinen  turkoosin ja voimakkaan pinkin värisin tehosteraidoin. Tässä pohjan väritystä lähempää:

Hassua, miten tuo vihreä näyttää pinkin kanssa kudottuna aivan harmaalta - eritoten kuvassa.

Lapsenlapsi, neiti 8 v. saa tästä omaan huoneeseensa uuden  maton.

Joskohan tämän tekeleen valmistuttua saisi puikot esille. Pikkuhiljalleen  alkaa olla tarvetta "mummolan hätävarakopan täyttöön" ja joulumyyjäisiinkin olisi syytä  aloitella jo jotain tarjolle laitettavaa. Millään ei malttaisi tulla tuolta pihalta sisälle ja asettua paikailleen muuta kuin  korkeintaan pahimman sateen aikaan.

Iloista ja aurinkoista alkanutta elokuuta kaikille!

- ievastiina

No huh-huh,

onpas vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi on puikoiltani mitään pudonnut. Aivan kauhistuin kun kurkkasin tänne, huhtikuussa viimeksi olen neulonut. Osaankohan enää lainkaan...
No kaikkeen on syynsä vaikka selittelyltä vaikuttaakin. Olen puuhastellut pihahommissa - kotona kasvarin ja kukkapenkkien kimpussa sekä mökillä kasvimaalla,  poiminut sieniä ja marjoja. Ihan hyvää hyötyliikuntaa sen jälkeen kun koko talven olin  istua nyyköttänyt  sohvan  nurkassa aamusta iltaan jotain näpräten.
Nytkään ei ole esiteltävää  neulomusten osalta, mutta uudesta kirjahankinnastani on kuitenkin pakko hehkuttaa. Kirjan tekijä on nuori rohkea suomalainen suunnittelija Lumi Karmitsa, ohjeet kirjoneuleita ja varsin hauskoja sellaisia.
Kaikista  malleista on  (Jorid Linvik-tyyliset) selkeät  ruutupiirrokset ja näin ensi katselulla tuntuisi varsin toimivalta tottumattomammankin neulojan  käyttöön.

Pitänee kokeilla  toteuttaa muutamaa ohjetta!

Niin, kirja on kuukauden kirjana SSKK:ssaja saatavana myös Adlibrikseltä, hinta alle 30 e.


Näillä jatketaan...
- ievastiina

Melkein kuukausi...

on vierähtänyt siitä kun olen viimeksi täällä käynyt päivittelemässä. Aika on todellakin kulunut ihan siivillä. Pihahommia niin kotona kuin mökilläkin on ollut ihan kiitettävästi,  aikaansaannokset ovat kuitenkin  jääneet kaiken muun härdellin  jalkoihin. Käsitöitä en varmaan pian osaa tehdä lainkaan, pakkasin puikotkin komeron perukoille kun neulominen alkoi niin kovin tökkiä.

Suureksi ilokseni minulla on osaava tytär, joka heiluttelee puikkoja hyvin näppärästi. Äitienpäivälahjaksi sain häneltä  kuvassa näkyvät, aivan ihanat raitasukat. Ne on neulottu Katia Darlingista, ovat ihanan pehmoiset ja aivan mahdottoman lämpimät.

Kuvan vihreisiin sukkiin tytär on suunnitellut kuvion  muunnellen raitasukkien kuviota ja toteuttanut neuleen Novitan Nallesta.  Nämä ihanuudet  sain eilen synttärilahjaksi kuvasssa näkyvien unikonsiemenpussien  ja leinikkikortin myötä. Nyt on äiteellä sukkia kun vain raatsisi käyttää!!  Unikot ovat yksilempikukistani, nyt on siemeniä moneen lähtöön!!Kiitos Marjo!

 

Olen myös kovin otettu kuvan Viherrinkimyymälän lahjakortista. Kiitos Jarno ja Maria, tulen käyttämään tuon pikimmiten!  

Tälläista mukavaa välipalaa on ollut tarjolla tavalliseen arkeen ja mansikkakakkua on syöty.   Pihatöissä riittää tekemistä vielä vaikka kuinka joten käsitöistä ei saattane tulla postauksia ihan lähiaikoina.

Mukavaa toukokuun loppua kaikille ja iloisia kevään juhlia niille joilla juhlia on tiedossa!

Ens kertaan  - ievastiina                                                                              

                                                                                   

..haahuilua...

Ärsyttävää, kun mistään puuhasta ei saa kunnon otetta. Käsitöiden tekeminen on ihan jumissa, neulominen ei lähde luistaakseen vaikka muutamaan kertaan olen aloitussilmukoita luonutkin.  Samoin mattokankaan edistyminen on aika tikkuista.  Taimia olen kasvatellut hissukseen ja  edelleenkin himoitsen jotain kasvarin tapaista tuohon pihalle.  Saas nähdä miten käy....
Pihahommat eivät ole vielä suuremmin käynnistyneet, on vielä aika märkää vaikka lumet alkavatkin olla tiessään.  Lisäksi hammaslääkärikäynnit ovat sekoittaneet  ohjelmaa parina päivänä.

Yhtenä päivänä sain sentään leivottua, mutta sekään ei mokailematta onnistunut. Tarkoitus oli leipoa riisipyöröjä ja laitoin taikinan tulemaan. Ihmettelin miksi taikina on niin vaaleaa - mikä vika jauhoissa....No eihän se vika jauhoissa ollut, olin sen suuremmin pussin kylkeen katsomatta  holauttanut taikinaan vehnäjauhoja hiivaleipäjauhojen sijasta. Leivoinpa sitten vehnäsämpylöitä

ja muutaman aurajuustopatongin.

Puuro odotti kuitenkin pyörötaikinaa, joten se hiivaleipätaikina  tekeille ja leipomaan.

Hyviä olivat kaikki lämpimäiset ja  pakastinkin  täyttyi ihan kertaheitolla.

Koska uusia, valmistuneita käsitöitä ei ole kuvattavaksi laitan kuvan vuosia sitten ristipistoilemastani keittiön seinällä roikkuvasta taulusta.

Ommellun kuvan koko  on 25 cm x 35 cm. Malli oli  aikanaan jossain espanjankielisessä lehdessä enkä ihastukseltani voinut jättää sitä tekemättä.  Taulu on ommeltu aidakankaalle 7 pistoa/cm ja värejä oli liki 50.  Tämä on ristipistotöistäni haastavin, kaunein ja  rakkain ja asettuu keittiömme seinälle paremmin kuin hyvin.

Tällaiset tarinat tänään, nyt lähden uhmaamaan säätä ja ripustan pyykit narulle.

Takatalvetonta viikonloppua kaikille!

Kaikkeen sitä ryhtyykin...

Viimeksi ilmestyneen  Cross Stitcher-lehden kylkiäisenä tuli pieni pistoilupaketti: puinen, valmiiksi rei'itetty pohja lankoineen ja muine tykötarpeineen.

Ajattelin, että helppo homma,   piankos tuo nyt on on pistoiltu ja pikkulikka saa leikkeihinsä ommellun pupusen. Vaan eipä käynytkään ihan sormia näpsäyttämällä. Puiselle palikalle pistoileminen ei ollutkaan helppoa enää siinä vaiheessa kun piti päätellä ompelulangat. Kankaalle pistoillun työn päätteleminen on leikkiä kun kangas taipuu mutta tuo ei antanut jälkeä yhtään.  No sain kuitenkin työn - vajaan 8 cm:n mittaisen pupusen - valmiiksi,

työn taustapuolelle levitin vielä  ohuelti väritöntä puuliimaa varmistamaan että päätellyt langat eivät pääse leikeissä purkautumaan.

Taas olen siis kokemusta rikkaampi, ennen en ole edes nähnyt tuollaisia valmiiksi rei'itettyjä pohjia saati sitten pistoillut. Ja  samalla sain muistutuksen omien kykyjeni yliarvioimisesta - sen kun vain muistaisi edes seuraavaan päivään.

Neulominen ei oikein innosta, kokeilin eilen, mutta purkuun meni sekin vähäinen aloitus.  Sadepäivän ratoksi laitoin taikinan kohoamaan, riisipyörösiä olisi tarkoitus leipoa. Saa  nähdä millaisin lopputuloksin tästä selviydyn.

Mukavaa viikkoa kaikille!

- ievastiina

Lopultakin lankaa...

Vanhan perinnerukin kesyttäminen olikin hankalampaa kuin ennalta arvasin. Rukin osat ovat kuluneet ja vuosien saatossa haristuneet,  pyörä on hieman vino, ämmän ja samalla nyörin kiristys haasteellista. Niinkuin Tuulia Salmelan  Kehrääjän käsikirjassa todetaan, vanha  ja kunnossa oleva perinnerukki soveltuu hyvin osaavalle kehrääjälle.  Minun tapauksessani oli kaksi puutetta: huonossa kunnossa oleva rukki ja osaamaton, aloitteleva kehrääjä.

Mutta sinnikkyyteni palkittiin kuitenkin omasta mielestäni ihan ruhtinaallisesti. Nyt on vyyhdellä  kolmisäikeistä lampaanvilla/koirankarvalankaa 185 g /n. 400 m, suhde 40/60.  Lanka on kerrattu osin kolmelta päältä, osin ketjukertauksena. Ketjukertaus on mielestäni hieman hankalaa ns.nopealla rukilla, kolmelta päältä kertaaminen onnistui hyvin,vaikka rullatelineen virkaa toimitti muovikori ja pitkät puikot ilman jarrua.

Tässä vyyhti ennen pesua, kierre on mielestäni kohdallaan, muutama saparo ja solmimalla tehty säikeen jatkaminen kyllä näkyy...

Pestynä lanka näyttää kuohkeammalta,  langan paksuuden vaihtelu näkyy kyllä selvemmin kuin pesemättömässä...

..mutta olen ikionnellinen siitä,että onnistuin saamaan aikaan lankaa.
Seuraavasta kehruuksesta en osaa sanoa muuta kuin sen, että edelleenkin kesyttelen tuota Ristiinaa ja  luultavasti kokeilen kehrätä  alpakkaa, niitä villoja kun minulla on neljässä eri värissä  yhteensä reilu puoli kiloa.  Kehruuajankohta on myös avoin, mattokangas on puissa ja pihahommat ihan huulilla joten katotaan mitä syntyy.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

- ievastiina
++++
Lisäänpä tähän muutamia kuvia vanhasta Ristiinasta:

 ..vanhoja rullia on käytössä vielä pari kappaletta, mies sorvasi joitakin kappaleita lisäksi....

 ..ämmä on kiilattu pahvin paloilla toimivaan asentoon kun kiristin on liian väljä eikä kiristysvara riitä..

..nuo koristekoukerot mietityttävät miteköhän ja millä aineilla ne on mahdettu aikanaan tehdä....

++++ 
- ievastiina

...ei aivan Anelmaista....

mutta vähän viitteitä siihen suuntaan noissa musta-harmaissa,  Nallesta neulotuissa lapasissa

Toisen lapasparin vihreä on Nallea ja sininen todella vanhaa Suupohjan Kehruutehtaan nylonvahvisteista Harmonella-kampalankaa, niinkuin kerän pohjalla olleesta vyötteestä selviää:

Ostin langan aikoinaan reilut parikymmentä vuotta sitten  Anttilasta  silloisen markka-ajan hintaan  12,90/100 g -  ja tietysti sen kilon säkin.  Nuorimmaiselleni,  jonka paitalangaksi tämä oli ostettu, maksoin  kerimispalkkaa muistaakseni  markan vyyhdeltä.  
Paitaa tästä langasta ei koskaan neulottu koska väri ei loppujen lopuksi  ollutkaan hänelle mieluinen.  Pitkällisten lankavalintojen jälkeen paita neulottiin tummemmasta sinisestä ja tämä jäi lojumaan kaappiin. Nyt olen yrittänyt suoltaa tätä lankaa pienempiin neuleisiin,  mutta aika riittoisalta näyttää.  Käsinpestävänä ei myöskään kuulu monen suosikkeihin. No mummolan hätävarakopan lapasina menee, vanuttuu ja paranee käytössä.
Että semmmonen tarina tällä langalla.

Viikon aikana aikaa kului enempi lehtien lukemiseen kuin käsitöihin. Puutarha-aiheiset lehdet ovat niin täynnä kaikkea ihanaa....mistä vain aikaa ja voimia  kaikken kivan puuhasteluun sitten kun pihahommiin lopulta pääsee.

Mukavaa  ja aurinkoista  alkanutta huhtikuuta!

- Ievastiina